Herran Pyhä Ehtoollinen

Herran Pyhä Ehtoollinen

Onko kaikki hyvin ja oikein kirkossamme,kun vietämme Jeesuksen
asettamaa puhän ehtoollisen sakramenttia?Näen ristiriidan kirkkomme
ehtoollisen vieton säädöksissä,kun peilaan niitä Jeesuksen
asetuksen ja Lutherin tekstiin "Tunnustuskirjoissa". Kirjoittaa
Jukka Teininen Forssasta.

Ristiriidan ydinkohtana näkisin kirkkoherrojen määräävän
hallintovallan ehtoollisen vietossa. Taustalla  lienee jäänne
1700-luvun kirkkopolitiikasta eli konventikkeliplakaatista tai sitten
ns. Punaisen Messun määräys n. 1600-luvulta?

Raamatusta on mahdotonta löytää mitään tuomiokapitulin,
tai kirkkoherran lupakäytäntöä, joihin nykyisen
kirkkojärjestyksen mukainen ehtoollisen vietto määräytyy. Monet
tämän päivän messujen vietot käytännössä jo kumoavat nämä
säädökset. Minusta ehtoollisen vietto tulisi sallia muun muassa
kristillisten järjestöjen tiloissa ja tilaisuuksissa.

Millaista jumalanpalvelusta Jeesus ennustaa keskustelussaan
samarialaisen naisen kanssa: "Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää
tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.. (ei paikan määritystä)
   "tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat
rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia
rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä
rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh
4:21, 23-24.

 Paavali sanoi Ateenassa: "Jumala, joka on tehnyt maailman
ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei
asu käsillä tehdyissä temppeleissä." Apt 17:24

Yhdysside uskovien välillä

Miten alkuseurakunta vietti ehtoollista? " Ja he olivat alati,
joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää
ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,"

Tätä Apt 2:42 kohtaa 1930-luvulla selittäessään M I Kuusi ,
evankelisen liikkeen johtajia, sanoo: " Kuinka ihanaa olisi, jos
tämä sakramentti tuotaisiin nytkin useammasti koteihin ja
uskovaisten juhliin, jotta siitä tulisi yhä voimallisempi yhdysside
uskovaisten välillä. Jospa saisimme useammasti iloita siitä, että
Jeesus on ehtoollisensa kautta keskellämme."  (siv. 25)

Sama ajatus oli Lutherilla: " Jotka tahtovat olla kristittyjä,
valmistukoot usein nauttimaan tätä suuresti kunnioitettavaa
sakramenttia. "

Kristillinen jumalanpalvelus on perinteisesti käsitetty
tapahtumaksi, jossa seurakunta käyttää Herransa asettamia
armonvälineitä, jotta ihmiset pääsisivät Jumalan armosta
osallisiksi.

 Alkuseurakunnan jumalanpalveluksia pidettiin  kodeissa,
katakombeissa jne. Perustavaa laatua oleva ajatus on aina ollut
uskovien keskuudessa keskeisenä: Siellä missä ollaan koolla
Jeesuksen nimeen, siellä on seurakunta ja siellä on myös
seurakunnan jumalanpalvelus.

Useissa rukoushuoneissa on vietetty ehtoollista joko tilapäisesti
tai sitten sakraalitilaksi anottuna vakituisesti.

Kyselen, olisiko nyt aika ehtoollisen vieton avartamiseen
sellaiseksi, mitä se oli alkuseurakunnassakin? Tunnustuskirjat:

"Kristus haluaa selvästi sanoa: "Minä asetan teille
pääsiäisjuhlan eli ehtoollisen, joka teidän tulee nauttia usein,
ei vain kerran vuodessa ja määrättynä iltana. Kukin tehköön
sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan. Sitä ei
ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan."
Apostolien ajoista lähtien alkuseurakunta vietti ehtoollista
kolme kertaa viikossa, keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin.
He toteuttivat Herran Jeesuksen toivomusta: "Niin usein kuin tämän
teette.." Kristus ei sitonut ehtoollisen viettoa tiettyyn aikaan
eikä tiloihin. Luterilainen ymmärrys on: " Tila ei pyhitä
sakramenttia vaan sakramentti pyhittää tilan."

V. 1967 kirjoittaa Rovasti Eino Lehtisaari varsin sisältörikkaasti
Ehtoollisesta kirjasessaan: " Onko Ehtoollinen unohdettu?"
Kirjasesta joitain otteita:

"Ylennä ristinlippu korkealle, se valkovaate vereen kastettu!
 Pyhä Ehtoollinen on julistustoimi. Huomatkaamme: ehtoollinen
sinänsä. Tässä ei ole kysymys saarnaamisesta vaan ehtoollisen
nauttimisesta:  Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää
ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti
kuin hän tulee. ( 1 Kor. 11:26)

Ehtoollinen armon merkkinä

Sakramenttikristityt ovat julistajia. Yleinen pappeus, joka
kirkossa on pyhän virkapappeuden rinnalla, toteutuu kauniisti.
Kristityt ovat kuninkaallista papistoa, joka julistaa Kristuksen
jaloja tekoja ( 1 Piet. 2:9)."

Sakramentin oikeasta ymmärtämisestä on Simo Kiviranta
kirjoittanut kirjassaan "Jumalan kansan tie, Eukaristia uskovien
yhteyden ilmentäjänä seuraavasti:"Eukaristia on yhteyden ateria.
Mutta - sakramenttien käytöstä opetetaan, että sakramentit
eivät ole asetetut ainoastaan merkeiksi, joista kristityt voidaan
ulkonaisesti tuntea, vaan meihin kohdistuvan Jumalan tahdon merkeiksi
ja todistuksiksi.

Sakramentit ovat meihin kohdistuvan Jumalan armon merkkejä,
eivätkä vain ihmisten keskinäisyyden merkkejä.

Sakramenttia tulkitaan niin sanoaksemme vertikaalisessa
dimensiossa (pystysuora yhteys). Niiden välityksellä Jumala toimii
ihmisiin päin. Sen sijaan horisontaalinen dimensio (vaakasuora
yhteys), ihmisten keskinäinen yhteys, jätetään kokonaan taka -
alalle.

Kristittyjen yhteys ehtoollisessa on ennen kaikkea muuta
vertikaalista yhteyttä. Kristus on todellisesti läsnä ja hänen
koko persoonansa sekä jumalallisen että inhimillisen luontonsa
puolesta yhtyy ehtoollisen elementteihin. Näin uskovat tulevat
osallisiksi Jumalan kaikista pelastusteoista ja heidät liitetään
kirkon Päähän Kristukseen. Tämän ja vain tämän yhteyden kautta
toteutuu toinen ehtoolliseen välttämättömästi kuuluva tekijä:
uskovien keskinäinen yhteys. Irrotettuna perustastaan se kuitenkin
lakkaa heti olemasta

Kristittyjen yhteys ehtoollisessa on nimenomaan yhteyttä
Kristuksen uhriruumiiseen."

Ehtoollisen vieton uudistamisessa kyselen myös  Lutherin ajatusta
demonstraatiosta? Miten   tämä toteutuu Jeesuksen asetuksen ja
alkuseurakunnan käytännön mukaisesti? Luther kun sanoo: "Kuta
lähempänä ehtoollisen viettomme on Kristuksen ensimmäistä
ehtoollista, sitä parempi se epäilemättä on, ja kuta kauempana
siitä, sitä vaarallisempi." (Valitut teokset, neljäs saarna)

Toimiiko säädös kirkkomme jäseniä vastaan?

Kun nykyiseen kirkkolakiin on otettu säännös siitä, millä
tavalla hankitaan lupa säännöllisiin messun viettoihin, niin
tarkoituksena on tiettävästi ollut luoda järjestäytynyt malli
villiintyneitten liikkeitten harjoittamien vääristymien
torjumiseksi. Kun on tarkat menettelytavat, niin silloin myös kaiken
pitäisi tapahtua hyvässä järjestyksessä. Siksi on erittäin
valitettavaa jos tätä kirkon hyvään työjärjestykseen pyrkivää
kirkkolain säädöstä aletaan kääntämään aidosti luterilaisia
kirkkomme jäseniä vastaan. Minusta kirkkojärjestykseen pitäisi
tehdä vaikkapa tällainen lisäys:

Herran Pyhää Ehtoollista saadaan viettää kristillisten
järjestöjen tilaisuuksissa.

Jeesuksen opetuslasten pitäisi päästä
vapaaseen Ehtooollisen sakramentin käyttämiseen. Paavali sanoo
Galatalaiskirjeessään:

"Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä
antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Ehtoollisyhteys
osallisuutena läsnä olevan Kristuksen ruumiiseen ja vereen
edellyttää sitä viettävältä seurakunnalta samaa oppia, uskoa ja
tunnustusta. Tavoitteena luonnollisesti tulisi olla, että
mahdollisimman moni ihminen pääsisi halutessaan osalliseksi Herran
pyhästä ehtoollisen sakramentista.

Piispojen,kirkkoherrojen ja kirkolliskokouksen tulisi vihdoin
ymmärtää uskovien opetuslasten tarpeet. Kirkkolain ja
-järjestyksen tunnustuspykälä tulee toteuttaa ehtoollisen
vietossa. Hengellisessä kodissa tulee viettää usein myös
eukaristiaa.

         Jukka Teininen