Sk 459

Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Ps.
39:5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun
päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä
olen.

Ps.
39:6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun
elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen
henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

MUISTA,
ETTÄ SINUN PITÄÄ KUOLLA!

Aikoinaan oli Makedoniaan kuninkaana (356-323
eKr.) Aleksanteri Suuri. Kerrotaan, että hän oli antanut orjalleen
käskyn muistuttaa kuningasta siitä, että hänen pitää kuolla.
Tämä orjan oli määrä sanoa aivan ensimmäiseksi joka ainoa aamu.
Motiivi tällaiseen epätavalliseen aamutervehdykseen johtui siitä,
että Aleksanteri Suurta kiinnosti silloisen maailman valloittaminen.
Oli siis pidettävä kiirettä jotta ehtisi tekemään mahdollisimman
paljon päämäärän hyväksi, ennen kuolemista. Suuren osan
silloista maailmaa hän ehtikin valloittaa 33vuotiaana kuollessaan.

Meitä kristittyjäkin pitäisi kuolema kiinnostaa. Motiivejakin voisi olla
vähintäin kaksi. Toinen sivuaa tavallaan Aleksanteri Suuren
motiivia, maailman valloittamista. Toisin kyllä meidän maailman
valloituksemme on maailman valloittamista, ei itsellemme, vaan
Kristukselle. Meidän kiireemme ovat Evankeliumin viemisessä
kaikkeen maailmaan. Entä toinen motiivi?

Elämämme
varmin asia on kuolema. Tulevaisuutemme suurin kysymys on
iankaikkisuus. Monet yrittävät sivuuttaa iankaikkisuuden sanomalla
välinpitämättömästi: "Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu".
Mutta joka vähänkin on lukenut Raamattua, joka vähänkin tietää
jotain kristinuskosta, ei voi sivuuttaa kysymystä iankaikkisuudesta.

Mihin
joudut kuoleman jälkeen?
Kristinuskon teologit ovat tätä kysymystä pohtineet ja kuoleman
arvoituksen salaisuuksia tutkineet. Nykyajan elämän suunta on tämän
puoleisissa asioissa. Pyritään elämään vain tälle maailmalle.
Onnellisia ovat kuitenkin vain ne ihmiset, jotka pysähtyvät
ajattelemaan kuolemaansa ja elävät elämänsä iäisyyden edessä.
Sillä tosiaan, pieni rahtunenhan on elämämme täällä ajassa,
iankaikkisuuteen verrattuna. On hyvä perehtyä kuolemaan, sen
seurauksiin, ja nimenomaan siihen, mitä Raamattu ja kristityt ovat
kautta aikain viimeisistä tapahtumista kertoneet.

AJALLINEN KUOLEMA

Kaikki
maailman uskonnot tarjoavat vastauksia kuoleman ongelmaan. Raamattua
tutkiessamme hylkäämme ei-kristilliset spekulaatiot niin kuolemasta
kuin kuoleman jälkeisestä tilastakin. Karmeata on se
ajattelemattomuus josta jo mainitsin:" Mihin puu kaatuu, siihen se
maatuu."

On
uhkapeliä elää ajallinen elämä ikään kuin se olisi ainoa.
Kristinusko on iäisen elämän uskonto, ja tiedämme, tunnustamme
,Herra Jeesus on iäisen elämän lahjoittaja.

Room.
6:23"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on
iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Kuolema
koskee kaikkia ihmisiä, koska kaikissa on kuoleman syy, synti,
perisynti. Mutta toiseksi; Jeesuksessa Kristuksessa on kaikille
ihmisille tarjottu uskon armolahjana tie kuolemasta iankaikkiseen
elämään.

Raamattu
onkin uskovien kuolemasta puhuessaan tulvillaan "kaunistavia
predikaatteja", joita sekä Kirkon vanhat opettajat että Luther ja
meidän dogmaatikkomme ovat keräilleet. Luther sanoo:" Raamattu ei
sano kuolemaa kuolemaksi, vaan uneksi" jne.

Kuolema
on voitettu, vaikka
sitä ei vielä ole tuhottu; se tuhotaan vasta aikojen lopussa "
viimeisenä vihollisena." ( 1 Kor. 15,26)

Siihen
asti ei uskovain ja uskosta osattomien kuolemassa ole eroa. Ja
kuitenkin on ero, suuri ero.
Uskovat joutuvat kyllä jakamaan kaikkien muitten kohtalon
maailmassa, mikä vielä on lankeemuksen seurausta ja mihin ei
minkäänlaista paratiisia voi pystyttää - mutta he ovat
henkilökohtaisesti kuitenkin kahden maailman kansalaisia; he
omistavat kuolemaan käyvinäkin jo elämän, iankaikkisen elämän
Jumalan Pojan uskossa.

Kuolema
on siis Jumalan lapselle vain ohimenevä paha. Kuolema, sen
ajatteleminen,
muista että sinun
pitää kuolla,
opettaa meitä väkevämmin kuin mikään muu, heittäytymään yksin
Jumalan armon varaan ja irtautumaan itsestämme ja kaikesta omasta
luulohurskaudestamme.

TILA, JOSSA SIELUT OVAT KUOLEMAN JA YLÖSNOUSEMUKSEN VÄLILLÄ

Tiedämme varmasti, että niin kuin elämässä ,
on ero jumalattoman ja vanhurskaan välillä, on se rajan tuolla
puolen entistäkin selvempi. Kristinuskon suuret miehet ovat tätäkin
kysymystä pohtineet ja kuoleman arvoituksen salaisuuksiin
syventyneet.

Nykyajan
elämän suunta on tämän puoleisissa asioissa. Pyritään elämään
vain tälle maailmalle. Onnellisia ovat kuitenkin vain ne ihmiset,
jotka pysähtyvät ajattelemaan kuolemaansa ja elävät elämäänsä
iäisyyden edessä.

Omakohtaisesti
sanon, olen siinä onnellisessa asemassa, että päivittäin saan tai
joudun pitämään kuolemaa silmieni edessä. Joutuessani
ohitusleikkaukseen vuonna-94 sain toden teolla tehdä tilit elämän
ja kuoleman kanssa. Viime syksynä, (v.2000) olinko sitten unohtanut
sen, että minun pitää kuolla, niin armollinen Jumala tästä
muistutti. Olin rutiiniluonteisessa sydänfilmissä ja kuinka
ollakaan  lääkärin diagnoosi kuului: "Sinä olet juuri
kuolemassa, kiireesti sairaalaan." ???

Kyllä
vavahdutti! Tässä nyt kuitenkin seison, viiden tunnin
sairaalassaolon jälkeen. Oli tapahtunut ehkä väärä diagnoosi tai
ekg-kone näytti väärin. En ole tarkempaa syytä kysynyt.

Muista
, että sinun pitää kuolla.
Mihin joudut kuoleman jälkeen?

Viimeksi
mainittua kysymystä on aikoinaan käsitellyt seurakuntani entinen
kirkkoherra Rovasti K.E. Salonen. Hän on tehnyt aiheesta
Raamatullisen tutkielman jonka Sley on julkaissut.

Tämän
kirjan esipuheessa sanotaan mm että "Jumalan sanassa on vain
muutamia kohtia, joissa puhutaan tuonelasta eli siitä missä tilassa
sielut ovat kuoleman ja viimeisen tuomion välillä. " Asia
kuitataan adiaforaksi vaikkakaan ei kielletä sen tutkimista. Näin
myös Luther on ajatellut. Pääasia  Salosen teksteissä olikin:
"Uskova elää jo tässä ajassa iäisyyselämää, ja on iäksi
siirtynyt kuolemasta elämään."

Mutta -
välitilassa ollen, on ero uskovana ja jumalattomana kuolleena selvä.
Sielu joutuu kuollessa joko onneen tai vaivaan. Onnen ja
onnettomuuden ratkaisee suhde Kristukseen. Mark. 16:16"Joka uskoo
ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen."

Herramme
todella ilmoittaa, ettei häneen uskova ikinä kuole. Jeesus sanoo:
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun se elää,
vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun,
ikinä kuole. Uskotko sen?".

Kuoleman
edessä tarvitsemme uskoa. Uskoa siihen että uskovan olemassaolo
jatkuu ajallisesta kuolemasta huolimatta iankaikkisena yhteytenä
Herraan. Kristitty on muukalainen maan päällä ja odottaa kotiin
pääsyä Kristuksen luo.

Elämämme
on täynnä rasitusta, hyvä on siis sen huojennus. Kristityn
viheliäisyydet kuolevat, ei kristitty itse. Matka se vain on, mitä
kuolemaksi luulemme; ei se ole loppu vaan muutto. Uskovien muutto on
elämän uudistus. Heidän kuolemansa on kuin suuri voitto. Kuolema
suo voitoksi meille elämän , todellisen suuren täydellisen,
iankaikkisen elämän. Jo kuoleman mietiskeleminen on oikeata elämää.

KRISTUKSEN TULEMUS

Kuolema
silmien edessä, ihanassa toivossa, saammekin sitten katsella
Raamatusta kuvauksia Kristuksen tulemisesta. Raamattu opettaa, että
Kristus on taas tuleva kaikille ihmisille nähtävällä tavalla ,
vieläpä kaikille ihmisille yhtaikaa nähtävällä tavalla,
jumalallisessa kirkkaudessaan ja enkelten taivaallisen saattueen
ympäröimänä, toimittamaan yleisen maailmantuomion ja viemään
Kirkkonsa iankaikkiseen kirkkauteen.  Niin
varma kuin Kristuksen näkyväinen toinen tulemus onkin, on kuitenkin
sen aika ja hetki, toisin sanoen ajankohta, jolloin se tapahtuu,
Kristuksen sanan mukaan salattu. Turhaan ihmiset siis esittävät
siitä laskelmia.

Kuitenkin
on ihmisten ahkerasti tarkattava Kristuksen tulemuksen merkkejä,
joita Raamattu ilmaisee suuren määrän.

Puhuessaan
tulemuksestaan Jeesus listasi aivan ensimmäiseksi väärät
opit."Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei
kukaan teitä eksytä."

Väärä
oppi ja luopumus voivat riistää meiltä iankaikkisen pelastuksen.

Hiljattain
,erään "uskovan" kanssa keskustelin ns. naispappeudesta ja tämä
henkilö tokaisi, "Ei muutama naispappi minulta taivasosuuttani
vie."? Voi olla näinkin, mutta voi olla myös että vähäinen
hapatus hapattaa koko taikinan. Varsinkin kun k.o. henkilö tietämäni
mukaan käy naispastorin epäjumalanpalveluksessa. Tullaan
osallisiksi toisten synteihin.

Väärä
oppi on rangaistus Jumalalta. Kun ihmiset eivät piittaa totuudesta
ja kieltäytyvät ottamasta todesta Raamatun sanoja, harha ja petos
ovat luonnollisia rangaistuksia jotka tulevat välittömänä
seurauksena Jumalan sanan hylkäämisestä.

Herran
käskyjen hylkäämistä seuraavat monet onnettomuudet. Näin jo
Vanhan testamentin aikaan:

2. Aik.
24:20"Niin Jumalan Henki täytti Sakarjan, pappi Joojadan pojan, ja
hän astui kansan eteen ja sanoi heille: "Näin sanoo Jumala:
Miksi te rikotte Herran käskyt omaksi onnettomuudeksenne? Koska te
olette hyljänneet Herran, hylkää hänkin teidät."

Mikäli
luopiot ja luopiokirkko eivät saa katumuksen ja parannuksen armoa ,
niin niiden kohtalo on murheellinen. Jumalan sana ei koskaan
häviä.Luopioitten ja luopiokirkon rangaistus ei ole tyhjiin
raukeaminen. Se on iankaikkinen rangaistus. Se ei lopu koskaan. Tästä
johtuen myös oikean kirkon voitto ei ole rajallinen voitto. Se on
iankaikkinen voitto. Se on loputon.

"Eikä
yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." Joh 11:26

Tällaisen
tulevaisuuden näkymän tulisi rohkaista jokaista Jumalan lasta
olemaan uskollinen Jumalan sanalle ja tarkkailemaan aikain merkkejä,
aina kuolemaan asti.

Kun minulle
sanottiin: "Sinä olet juuri kuolemassa," aivan välittömästi
tuli mieleeni Beckerin selitysteos "Kaukainen voittolaulu."
Tutkimme sitä samoihin aikoihin Raamattu piirissämme. Sairaalasta
päästyäni muistin teoksesta erään kohdan lohdutuksekseni:

"Kun
taistelu on tuima, sodankäynti pitkä, Valtaa mielen hiljaa,
kaukainen voittolaulu ja sydämet tulevat jälleen rohkeiksi ja
käsivarret vahvoiksi."  Samoin kirja johdatti minut myös Siionin
kanteleen lauluun

343 johon
aina päätimme Beckerin selitysteoksen tutkimisen. "Kohta saapuu
jo Jeesus ja näin minäkin, pääsen taivaiseen kaupunkiin uuteen.
Silloin kiitokseen riemuiten yhtyä saan, sekä voittajan kuoroon
suureen." 

Beckerin
selitysteos on ollut suuri lohdutus ja on kirkkaasti valaissut lopun
ajan tapahtumia. 

Tärkeintähän
on aina ymmärtää että "monen ahdistuksen kautta meidän pitää
menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" ja sinne sisälle me
menemme Jumalan armosta ja Karitsan veren kautta.

"Me
vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. " 2 Kor 5:7

Maailmassa
teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä; minä olen
voittanut maailman," sanoo Jeesus Joh 16:33 Amen.

Jukka
Teininen

"Pelkkää
leipää ja viiniä."

Tunnustuskirjoissamme
sanotaan Ehtoollisen sakramentin yhteydessä (Yksimielisyyden ohje
siv. 516-517) , "Sen (sakramentin) pätevyys ei riipu sakramenttia
toimittavan palvelijan tai sen vastaanottajan kelvollisuudesta tai
kelvottomuudesta. Edellytyksenä on, että noudatetaan Herran
Kristuksen käskyä ja asetusta. Toinen asia on, jos ensin
muutetaan Jumalan sana ja säätämys ja tulkitaan se toisin. Niinhän
tekevät nykyiset sakramentin viholliset, ja heillä on sitten kyllä
pelkkää leipää ja viiniä." Myöhemmin vielä siv. 527
sanotaan: "Siunaaminen eli asetussanojen lausuminen ei vielä
sinänsä saa sakramenttia aikaan, ellei noudateta koko sitä
ehtoollisen toimittamisen järjestystä, jonka Kristus on säätänyt.
" Ydinkohtahan koko ehtoollisopissamme on se että sakramentti
syntyy kun asetussanat lausutaan Kristuksen suulla ja valtuutuksella.
Näin mm. Tom G.A. Hardt" "Kun pyhät sanat lausutaan Kristuksen
persoonassa, kyseessä ei ole tyhjä fraasi. Sakramenttia toimittava
pappi ottaa suuhunsa Jumalan oman luomissanan ja niin toteuttaa
messun ihmeen. Konsekraation suorittaja toimii Kristuksen
valtuuttamana, "hänen persoonassaan" . Kirkkomme tämän päivän
messukäytäntöön, uuden virkajärjestyksen mukaisesti, on
kysyttävä; Saavatko "naispapin" toimittamassa messussa
seurakuntalaiset pelkkää leipää ja viiniä? Valitettavasti
vastaus on myönteinen. Pelkkää leipää ja viiniä. Vaikka uuden
virkajärjestyksen nainen aivan oikein ja tarkasti suorittaa
konsekraation, häneltä puuttuu tärkein; Kristuksen säätämys ja
valtuutus. Asetussanoissa ei kuulu Kristuksen ääni. Turhaan hän
lausuu epikleesiä. Pyhä Henki ei toimi itseään eikä Kristuksen
säädöksiä vastaan. Sillä saarnavirasta joka hoitaa sakramentit
sanotaan: "Pyhä Henki on tässä kohden erottanut vaimot, lapset
ja oppimattomat ihmiset, ja valitsee ainoastaan kykeneviä
mieshenkilöitä tähän virkaan jne" (Luther.) Raamatun mukaan
Pyhä Henki poistuu tottelemattomista. " Herran Henki siirtyi pois
Saulista. " 1 Sam 16,14 Naispastorin toimittama Messu on
teatteria.  Pyhä Henki annetaan niille jotka ovat kuuliaisia
Hänelle. "Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä
Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat."
Apt 5,32     

Jukka
Teininen

Herran Pyhä Ehtoollinen

Onko kaikki hyvin ja oikein kirkossamme,kun vietämme Jeesuksen
asettamaa puhän ehtoollisen sakramenttia?Näen ristiriidan kirkkomme
ehtoollisen vieton säädöksissä,kun peilaan niitä Jeesuksen
asetuksen ja Lutherin tekstiin "Tunnustuskirjoissa". Kirjoittaa
Jukka Teininen Forssasta.

Ristiriidan ydinkohtana näkisin kirkkoherrojen määräävän
hallintovallan ehtoollisen vietossa. Taustalla  lienee jäänne
1700-luvun kirkkopolitiikasta eli konventikkeliplakaatista tai sitten
ns. Punaisen Messun määräys n. 1600-luvulta?

Raamatusta on mahdotonta löytää mitään tuomiokapitulin,
tai kirkkoherran lupakäytäntöä, joihin nykyisen
kirkkojärjestyksen mukainen ehtoollisen vietto määräytyy. Monet
tämän päivän messujen vietot käytännössä jo kumoavat nämä
säädökset. Minusta ehtoollisen vietto tulisi sallia muun muassa
kristillisten järjestöjen tiloissa ja tilaisuuksissa.

Millaista jumalanpalvelusta Jeesus ennustaa keskustelussaan
samarialaisen naisen kanssa: "Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää
tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.. (ei paikan määritystä)
   "tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat
rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia
rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä
rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh
4:21, 23-24.

 Paavali sanoi Ateenassa: "Jumala, joka on tehnyt maailman
ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei
asu käsillä tehdyissä temppeleissä." Apt 17:24

Yhdysside uskovien välillä

Miten alkuseurakunta vietti ehtoollista? " Ja he olivat alati,
joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää
ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,"

Tätä Apt 2:42 kohtaa 1930-luvulla selittäessään M I Kuusi ,
evankelisen liikkeen johtajia, sanoo: " Kuinka ihanaa olisi, jos
tämä sakramentti tuotaisiin nytkin useammasti koteihin ja
uskovaisten juhliin, jotta siitä tulisi yhä voimallisempi yhdysside
uskovaisten välillä. Jospa saisimme useammasti iloita siitä, että
Jeesus on ehtoollisensa kautta keskellämme."  (siv. 25)

Sama ajatus oli Lutherilla: " Jotka tahtovat olla kristittyjä,
valmistukoot usein nauttimaan tätä suuresti kunnioitettavaa
sakramenttia. "

Kristillinen jumalanpalvelus on perinteisesti käsitetty
tapahtumaksi, jossa seurakunta käyttää Herransa asettamia
armonvälineitä, jotta ihmiset pääsisivät Jumalan armosta
osallisiksi.

 Alkuseurakunnan jumalanpalveluksia pidettiin  kodeissa,
katakombeissa jne. Perustavaa laatua oleva ajatus on aina ollut
uskovien keskuudessa keskeisenä: Siellä missä ollaan koolla
Jeesuksen nimeen, siellä on seurakunta ja siellä on myös
seurakunnan jumalanpalvelus.

Useissa rukoushuoneissa on vietetty ehtoollista joko tilapäisesti
tai sitten sakraalitilaksi anottuna vakituisesti.

Kyselen, olisiko nyt aika ehtoollisen vieton avartamiseen
sellaiseksi, mitä se oli alkuseurakunnassakin? Tunnustuskirjat:

"Kristus haluaa selvästi sanoa: "Minä asetan teille
pääsiäisjuhlan eli ehtoollisen, joka teidän tulee nauttia usein,
ei vain kerran vuodessa ja määrättynä iltana. Kukin tehköön
sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan. Sitä ei
ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan."
Apostolien ajoista lähtien alkuseurakunta vietti ehtoollista
kolme kertaa viikossa, keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin.
He toteuttivat Herran Jeesuksen toivomusta: "Niin usein kuin tämän
teette.." Kristus ei sitonut ehtoollisen viettoa tiettyyn aikaan
eikä tiloihin. Luterilainen ymmärrys on: " Tila ei pyhitä
sakramenttia vaan sakramentti pyhittää tilan."

V. 1967 kirjoittaa Rovasti Eino Lehtisaari varsin sisältörikkaasti
Ehtoollisesta kirjasessaan: " Onko Ehtoollinen unohdettu?"
Kirjasesta joitain otteita:

"Ylennä ristinlippu korkealle, se valkovaate vereen kastettu!
 Pyhä Ehtoollinen on julistustoimi. Huomatkaamme: ehtoollinen
sinänsä. Tässä ei ole kysymys saarnaamisesta vaan ehtoollisen
nauttimisesta:  Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää
ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti
kuin hän tulee. ( 1 Kor. 11:26)

Ehtoollinen armon merkkinä

Sakramenttikristityt ovat julistajia. Yleinen pappeus, joka
kirkossa on pyhän virkapappeuden rinnalla, toteutuu kauniisti.
Kristityt ovat kuninkaallista papistoa, joka julistaa Kristuksen
jaloja tekoja ( 1 Piet. 2:9)."

Sakramentin oikeasta ymmärtämisestä on Simo Kiviranta
kirjoittanut kirjassaan "Jumalan kansan tie, Eukaristia uskovien
yhteyden ilmentäjänä seuraavasti:"Eukaristia on yhteyden ateria.
Mutta - sakramenttien käytöstä opetetaan, että sakramentit
eivät ole asetetut ainoastaan merkeiksi, joista kristityt voidaan
ulkonaisesti tuntea, vaan meihin kohdistuvan Jumalan tahdon merkeiksi
ja todistuksiksi.

Sakramentit ovat meihin kohdistuvan Jumalan armon merkkejä,
eivätkä vain ihmisten keskinäisyyden merkkejä.

Sakramenttia tulkitaan niin sanoaksemme vertikaalisessa
dimensiossa (pystysuora yhteys). Niiden välityksellä Jumala toimii
ihmisiin päin. Sen sijaan horisontaalinen dimensio (vaakasuora
yhteys), ihmisten keskinäinen yhteys, jätetään kokonaan taka -
alalle.

Kristittyjen yhteys ehtoollisessa on ennen kaikkea muuta
vertikaalista yhteyttä. Kristus on todellisesti läsnä ja hänen
koko persoonansa sekä jumalallisen että inhimillisen luontonsa
puolesta yhtyy ehtoollisen elementteihin. Näin uskovat tulevat
osallisiksi Jumalan kaikista pelastusteoista ja heidät liitetään
kirkon Päähän Kristukseen. Tämän ja vain tämän yhteyden kautta
toteutuu toinen ehtoolliseen välttämättömästi kuuluva tekijä:
uskovien keskinäinen yhteys. Irrotettuna perustastaan se kuitenkin
lakkaa heti olemasta

Kristittyjen yhteys ehtoollisessa on nimenomaan yhteyttä
Kristuksen uhriruumiiseen."

Ehtoollisen vieton uudistamisessa kyselen myös  Lutherin ajatusta
demonstraatiosta? Miten   tämä toteutuu Jeesuksen asetuksen ja
alkuseurakunnan käytännön mukaisesti? Luther kun sanoo: "Kuta
lähempänä ehtoollisen viettomme on Kristuksen ensimmäistä
ehtoollista, sitä parempi se epäilemättä on, ja kuta kauempana
siitä, sitä vaarallisempi." (Valitut teokset, neljäs saarna)

Toimiiko säädös kirkkomme jäseniä vastaan?

Kun nykyiseen kirkkolakiin on otettu säännös siitä, millä
tavalla hankitaan lupa säännöllisiin messun viettoihin, niin
tarkoituksena on tiettävästi ollut luoda järjestäytynyt malli
villiintyneitten liikkeitten harjoittamien vääristymien
torjumiseksi. Kun on tarkat menettelytavat, niin silloin myös kaiken
pitäisi tapahtua hyvässä järjestyksessä. Siksi on erittäin
valitettavaa jos tätä kirkon hyvään työjärjestykseen pyrkivää
kirkkolain säädöstä aletaan kääntämään aidosti luterilaisia
kirkkomme jäseniä vastaan. Minusta kirkkojärjestykseen pitäisi
tehdä vaikkapa tällainen lisäys:

Herran Pyhää Ehtoollista saadaan viettää kristillisten
järjestöjen tilaisuuksissa.

Jeesuksen opetuslasten pitäisi päästä
vapaaseen Ehtooollisen sakramentin käyttämiseen. Paavali sanoo
Galatalaiskirjeessään:

"Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä
antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Ehtoollisyhteys
osallisuutena läsnä olevan Kristuksen ruumiiseen ja vereen
edellyttää sitä viettävältä seurakunnalta samaa oppia, uskoa ja
tunnustusta. Tavoitteena luonnollisesti tulisi olla, että
mahdollisimman moni ihminen pääsisi halutessaan osalliseksi Herran
pyhästä ehtoollisen sakramentista.

Piispojen,kirkkoherrojen ja kirkolliskokouksen tulisi vihdoin
ymmärtää uskovien opetuslasten tarpeet. Kirkkolain ja
-järjestyksen tunnustuspykälä tulee toteuttaa ehtoollisen
vietossa. Hengellisessä kodissa tulee viettää usein myös
eukaristiaa.

         Jukka Teininen

Tietä
kulkien

JEESUS, KIUSAUSTEN VOITTAJA
"Sitä varten Jumalan Poika
ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1. Joh. 3:8

On todella jotain karmeata,lohdutonta ja yksinäiseltä tuntuvaa väittää; Apostoli
Johanneksen sana pitää paikkansa, tänäänkin. Sillä niin
maailmaamme kuin kristikansaammekin katsellessa: Perkeleen teot ovat
ilmeiset. On huorintekemistä,epäjumalanpalvelusta,synnintekemistä
kaikissa muodoissaan. Edelleen perkele,paratiisin käärme osaa
viekoitella ihmisiä lankeamaan siihen ensimmäiseen syntiin.
Jokaisen Raamatun sanan kohdalla se tahtoo saada meidät meidät
epäilemään: Onko Jumala todellakin sanonut näin? Siksi Johannes
todistaa: " Joka sanoo tuntevansa hänet (Jeesuksen) mutta ei pidä
hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä."

Mieletöntä on siis sanoa:"Uskon Jeesukseen mutta en Hänen käskyistään välitä!" Tämä
on luulouskoa. Monet ovat langenneet ja lankeavat edelleen tähän
epäuskon syntiin. Asetutaan tietoisesti Jumalan Henkeä vastaan.
Saadaan kokonaan väärä Jumala, jos pikkuinenkin piirto pyyhitään
pois Raamatun sanasta. Tästä vertaus: "Jos esimerkiksi
Ö-Kirjaimesta pyyhit pois nuo pienet merkit sen yläpuolelta, saat
O-kirjaimen. Saat kokonaan toisen kirjaimen. On äärimmäisen
tärkeää että jokainen piirto on tallella." (K V Tamminen)
Kaiken kristillisen uskon perustana on oikea suhde Raamattuun. Ken tässä harhailee, eksyy
myös niissä asioissa, jotka Raamattu esittää.

Siis "Jumalan Poika ilmestyi tehden tyhjäksi perkeleen teot." On kristittyjä joiden kohdalla
perkeleen teot ovat tehdyt tyhjiksi. Jeesus on Henkensä kautta,
Raamatun sanan avulla tehnyt nämä Häneen ja Hänen sanaansa,
Raamattuun uskoviksi. Jeesus on omansa vapauttanut synnin ja
sairauden siteistä. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä,
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. "

Mutta - vain Sanaan uskoen: Lopputuloksena on oleva Jumalan kunnia, perkeleen häpeä ja häviö.
Siten meillä on riemullinen ja täydellinen lunastuksemme, sanomaton
ilo, suloinen lohdutus, runsas rauha ja ikuinen lepo. Tässä
toivossa: Olkaa pysyväiset Jumalan armossa ja rakkaudessa, Jeesuksen
Kristuksen haavojen ja käsien turvissa. Pysykää sanassa, Pyhän
Hengen autuaallisessa osallisuudessa. Amen.