Tervetuloa sivuilleni
SAATTEEKSI
"Vanhauskoisen" tie on ollut
kirkossamme jo pitkään pelkkää "kujanjuoksua." Aina kun
vähänkin on aihetta ilmaantunut palkkapaimenten sauvat ovat
viuhuneet.
Elämäkerta kirjassani "Tuomitun jälkeläinen" tulen
tuomaan julki monia tapauksia jotka ovat mielestäni melkoisia
vääryyksiä kirkkomme prelaattien siunauksella. Kaikesta on "mustaa
valkoisella" eli asianomaiset pöytäkirjat ja oikeuksien päätökset
ovat tallella.
Mielestäni olen ollut "saatanalle
vaarallinen mies." Saatana kun ei käy mitättömyyksien kimppuun
vaan "pylväitten." Tässä ei ole mitään omaa ylpeilyä vaan
Jumala on osoittanut voimansa heikossa ja sairaassa.
Tässä kohden nyt vain yksi tapaus:
Seurakuntamme pappilan navetan vintillä oli yli 40 vuotta,
"kaatopaikkarojuna" vuodelta 1913 arkkitehti Liisi Elersin
suuunnittelema alttarikehä. Samoin samalta vuodelta saarnatuoli ja
iso puuristi. Rukoushuoneemme saneerauksen yhteydessä tuli esille
näiden esineiden sijoittaminen rukoushuoneeseemme. Entisöin k.o.
esineet ja saarnatuoli ja puuristi saivat jäädä mutta alttarikehä
pakotettiin, rahalla kiristäen, palauttamaan. Näin kirkkoherra
harjoitti "kirkkopolitiikkaa" että ei luterilaista messua saanut
rukoushuoneessamme viettää. Vapaaehtoisin varoin (oma osuus
kylläkin huomattava), restauroitu, seurakunnan historiaan ja
yhteisömme kulttuurihistoriaan kuuluva esine on taas
"kaatopaikkarojua". On huomattava, että SLEY:llä oli tähän
kaiteeseen vahva legitiimi eli Forssan rukoushuoneyhdistys r.y joka
edusti lahjoittajaa eli Kuhalan rukoushuoneyhdistystä
Vuoden sisällä sain uskonystävien
tuella teetettyä "näköispainoksen" joten oheinen Messu
vietettiin su 13.04.2008 klo 14:00 Sleyn
rukoushuoneessa Keskuskatu 9, täyttäessäni 11.04.2008 70 v.
Yhdyn erään pappismiehen analyysin
kirkostamme: " Kirkossa on yleensä pula sekä osaamisesta ja
tahdosta. Tahdon puute johtuu katsomuksellisista syistä, jotka
konkretisoituvat kirkkopolitiikaksi. Kirkkopolitiikka ja sen takana
olevat katsomukselliset syyt ikään kuin oikeuttavat
epäoikeudenmukaisuuden ja epäviisauden. Psykologinen silmä, hyvät
tavat ja perussuomalainen oikeudentaju sokeutuvat uskonnosta. Uskonto
myrkyttää työyhteisön ja uskonto pilaa johtajat. Sama sössöyttä
on poliittisissa ja aatteellisissa yhteisöissä, mutta kirkko ja
uskonto lienee pahin säälimättömyyden ja itsekkyyden
temmellyskenttä. Irvokkainta siksikin, että se tekopyhästi
perustelee toimensa rakkaudella, sosiaalietiikalla ja jumala -
suhteilla.
Kirkossa ei mikään toimi
normaalisti. Säälimättömyys, lynkkausmieliala, juoruilu,
mustamaalaus, vallanjuopumus, syrjäyttäminen, kiusaaminen ja kaiken
tuon mädännäiyyden harsoava jumalaton tekopyhyys ovat uskonnon
lieveilmiöitä. Jumala varjelkoon meitä uskonnolta ja
vallankäyttöönsä tukehtuneilta valtiokirkoilta ja
pikkusieluisuudesta ummehtuneilta uskonyhteisöiltä."
Jukka Teininen
Sodomanomena
Tämänniminen kasvi kasvaa Israelissa Kuolleen meren rajoilla rauhoitettuna kasvina. Se kuuluu"Käärmeenpistoyrttikasveihin". Kasvinvirallinen hepreankielinen nimi on : " suuri autiomaanlampunsydän". Erittäin myrkyllinen kasvi: hedelmät näyttävät syötäviltä, mutta kun niitä poimii, ne hajoavat savuksi ja tuhkaksi." "Sodoman omena" sanaparia on käytetty ja käytetään ns. "idiomina", jolloin sen merkitys on enemmän kuin yksiselitteinen. Sanaparia on paljon käytetty kristillissä piireissä. Ne muistuttavat Paratiisista ja siellä kasvaneen puunhedelmästä jota oli "kaunis katsella ja oli houkutteleva."Erityisesti sanaparista tulee mieliin Sodoman ja Gomorran hävitys. Miten on tänään kirkossa,seurakunnissa?Vertauskuvallisesti Sodoman omenapuita on kasvanut ja kasvaa,sen hedelmiä syödään kirkossamme, seurakunnissa.Kristityiksi itseään sanovat ovat myös alttiita kaikenlaiseen "kauniilta ja houkuttelevalta"näyttävään. Yksi tällainen Sodoman omenapuu kasvoi v. 1986 Kirkolliskokouksessa.Tämän puun "hedelmä" oli erittäin "kaunis ja houkutteleva" eli kirkkomme saarnavirka! Kirkkomme prelaatit söivät puun"hedelmiä" sekä enemmistö kirkolliskokouksen jäsenistä. Tänään voidaan sanoa; tämä "omenapuu" on kasvanut monia "versoja"jotka ovat tuottaneet paljon "myrkyllisiä"hedelmiä kirkkoomme, seurakuntiimme. Omassa seurakunnassani on yksi tällainen "hedelmä" pitkään vaikuttanut. Tämä "hedelmä" on kirkkomme yhden, virallisen lähetysjärjestön lähetystapahtumien ilmoittelun rajoittaminen "kirkollisissa". On haluttu estää seurakunnan Herran antaman lähetyskäskyn toteuttamisen edellytyksiä. Tällainen syrjintä, kiusanteko alkoi jo vuosina 1996-1997. Päättyen tosin silloin
luottamushenkilöissä olleiden kahden "rautarouvan" ansiosta.
Nykyinen hengellinen väkivalta alkoi uudestaan kirkkoneuvoston päätöksellä 24.01.2007 § 15 . Päätös
on edelleen voimassa , tosin syrjintää lisätty. "Kirkolliset" to 19.2. lähetysmusiikki Rukoushuoneessa. Ei osoitetta, ei ainoatakaan nimeä, ei edes kirkkoneuvoston jäsenen nimeä! Kysyn uusilta luottamushenkilöiltä: Onko yhden yhtäkään, joka puolustaisi
seurakunnan Herran antaman lähetystehtävän, lähetyspiirien tasavertaista ilmoittelua Forssan
ev.lut. seurakunnan "kirkollisissa"?
Jukka Teininen
Toistaiseksi
srk:n jäsen